• Grey Facebook Icon

© Copyright PureBeing 2019.

February 25, 2019

August 29, 2018

November 2, 2017

Please reload

Viimeisin postaus

Miksi pelkäämme muutosta?

Olen usein pohtinut, miksi ihmisten on niin vaikeaa hyväksyä muutosta? Miksi menneeseen takerrutaan kuin pelastusrenkaaseen, jota ilman vajotaan taatusti Mariaanien hautaan saakka? Tai niin yleensä muutoksen kynnyksellä ajatellaan. Paniikinomaisesti.

Monesti olen seurannut vierestä, ja myös itse seissyt tilanteissa, jossa menneestä luopuminen on tuntunut todella ahdistavalta ja pelottavalta. Päällimmäisenä ajatuksena on lähinnä ollut oman elämän romahtaminen ja hyppy tuntemattomaan on tuntunut kaikkea muuta kuin miellyttävältä. Laskuvarjoja ei ole ollut saatavilla tai ne on jaettu muille, onnekkaammille matkustajille.

 

Kaikessa kiinnipitämisen tuskassaan sitä kuitenkin unohtaa, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. En tiedä yhtäkään tilannetta, jossa joku olisi jäänyt loppuelämäkseen niin sanottuun välitilaan. Lukituksi kahden oven väliin. Ongelma piileekin siinä, että ihmiset ovat usein liian pelokkaita astumaan sisään uudesta ovesta, jonka taakse on vaikea kurkistaa sulkematta ensin sitä vanhaa ovea. Mutta mitä me sitten pelkäämme?

Pelot ovat jokaiselle hyvin yksilöllisiä ja niiden voima saattaa toisinaan tuntua musertavalta. Pelätään muiden reaktiota, yksin jäämistä, talousvaikeuksia, epäonnistumista tai oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tärkeää olisi kuitenkin muistaa, että me itse olemme oman onnemme seppiä, ei kukaan muu. Kukaan tai mikään toinen ei voi tehdä meitä onnelliseksi, eikä onnellisuus ole riippuvaista mistään muusta, kuin meistä itsestämme. Todellinen onni elää syvällä sisällämme, eikä se ole yhteydessä elämäntilanteeseemme. Mikäli muutos on väistämätön ja meistä riippumaton, on tilanne otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. Menneessä eläminen ja siihen takertuminen lisää vain omaa tuskaamme ja estää meitä siirtymästä eteenpäin. Kun avaamme silmämme ja ymmärrämme katsoa hieman nenäämme pidemmälle, huomaamme, että elämällä on vielä paljon annettavaa ja että muutos on vain hyväksi.

 

Itse uskon, että kaikelle tapahtuneelle on tarkoituksensa. Jokainen vastoinkäyminen opettaa meitä ymmärtämään itseämme hieman paremmin ja kasvattaa taitoamme hyväksyä asiat sellaisina, kuin ne ovat. Hyväksyminen onkin yksi elämisen tärkeimmistä taidoista, sillä se auttaa meitä siirtymään eteenpäin. Kun hyväksyt muutoksen etkä enää vastusta sitä, sinun on helpompi sulkea ovi takanasi ja astua sisään toisesta, uusien mahdollisuuksien ovesta. 

Tietoinen läsnäolo, toisin sanoen mindfulness, on hyvä apukeino, kun opetellaan päästämään irti menneestä. Hyväksyvä ja lempeä läsnäolo on rakastavinta, mitä ihminen voi itselleen tehdä, sillä se opettaa meitä kuuntelemaan omaa kehoamme. Sen kautta opimme elämään hetkessä ja saamme yhteyden todelliseen onnellisuuden lähteeseen. Näin myös muutoksen hyväksyminen helpottuu, kun emme enää elä menneessä ja juuri tästä syystä ohjaan tietoisen läsnäolon harjoituksia myös omille asiakkailleni. Suosittelenkin jokaista ainakin kokeilemaan harjoituksia ja antamaan niille mahdollisuuden muuttaa omaa suhtautumistamme elämään. Muutokseen (oli se sitten elämäntapamuutos tai elämäntilanteen muutos) on huomattavasti helpompi tarttua ja sopeutua, kun osaamme nauttia jokaisesta hetkestä – pelosta huolimatta.

 

Namaste.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Kategoriahaku
Please reload

Arkisto
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now