• Grey Facebook Icon

© Copyright PureBeing 2019.

February 25, 2019

August 29, 2018

November 2, 2017

Please reload

Viimeisin postaus

Valinnan vapaus ja valta

September 27, 2017

Jokaisella meillä on joskus niin sanottuja huonoja päiviä, kun tuntuu, että kaikki menee pieleen. Kun huonosta hiuspäivästä tulee huono naamapäivä. Kun vaatekaapin ovet eivät mene kiinni, mutta siltikään ”ei ole mitään päällepantavaa”. Tai kun peilistä katsoo skarpin näköisen naisen tai miehen sijasta elämäänsä kyllästynyt pandakarhu... Tällaisina päivinä sitä usein toivoo, että elämästäkin löytyisi se kuuluisa Next-nappi. Se pieni nappula, jota kiiruhdetaan painamaan aina Despaciton kajahtaessa kaiuttimista.

 

Harva meistä pystyy kuitenkaan pikakelaamaan elämäänsä tai hyppäämään suoraan seuraavaan päivään. Ja hyvä niin, sillä kaikki vastoinkäymiset, olivat ne sitten suuria tai pieniä, opettavat meitä katsomaan maailmaa uusin silmin. Harmillisen usein kuulen ihmisten kuitenkin valittavan, miten ikävää heidän elämänsä on. Miten töissä on kurjaa, uravalinta mennyt päin prinkkalaa, miten mihinkään ei ole enää aikaa ja miten kaikki on muutenkin koko ajan pielessä. Siis koko ajan aka aina. Kun huono päivä muuttuu huonoksi viikoksi, huono viikko kuukaudeksi, kuukausi vähitellen vuodeksi ja lopulta elämäksi, niin kyllä, silloin pitää huolestua. Toki elämä on aina täynnä yllätyksiä, eikä sen kuulukaan olla ainaista aurinkoa ja ruusuilla tanssimista, mutta jos joka päivä kokee olevansa onneton ja tyytymätön, niin siinä kohtaa saa ja pitää katsoa peiliin.

 

Meille on kaikille annettu mahdollisuus ja valta valita. Käytämme tätä valtaa päivittäisessä elämässämme, kun valitsemme lounaaksi hampurilaisaterian sijasta salaatin, sohvan sijasta metsälenkin tai bussin sijasta polkupyörän. Valitsemme hakea lapset ajoissa koulusta ja siivota kodin huomisen sijasta vasta viikonloppuna. Valitsemme pestä valkoisten pyykkien sijasta tummaa pyykkiä ja valitsemme käyttää hajustetun sijasta hajustamatonta pyykinpesunestettä, sillä olemme kuulleet hajusteiden olevan meille pahaksi. Teemme valintoja jatkuvasti, välillä jopa tiedostamatta niitä itsekään.

 

Huolestuttavaa onkin se, että olemme unohtaneet valitsevamme itse myös oman elämämme. Me päätämme, miltä päivämme näyttää, mitä se pitää sisällään ja keitä siihen kuuluu. Valitsemme omat tunteemme ja sen, miten suhtaudumme erilaisiin vastoinkäymisiin. Kun sanomme olevamme onnettomia, koska töissä on kurjaa tai koska puoliso kohtelee meitä välinpitämättömästi, annamme samalla vallan omasta onnellisuudestamme jollekin ulkoiselle tekijälle tai henkilölle. Luovumme toisin sanoen oman elämämme hallinnasta. Se, että töissä on kurjaa tai että puoliso ei enää huomioi meitä kuten ennen, ei ole onnellisuutemme tai onnettomuutemme lähde. Se on vain ulkoinen ärsyke, joka koettelee sitä, miten suhtaudumme elämän pieniin töyssyihin. Mikäli annamme ulkoisten ärsykkeiden määritellä sen, miltä meistä tuntuu tai miten me voimme, emme enää ohjaa omaa elämäämme.

 

Me olemme oman elämämme supersankareita ja meidän on itse oltava vastuussa omasta elämästämme, eli toisin sanoen omista valinnoistamme. Kaikki valinnat eivät tietenkään ole aina helppoja tai mukavia ja välillä joudumme valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta sen ikävämmän. Toisinaan taas huomaamme valinneemme väärin. Mutta sellaista elämä on, eikö vain? Joskus on uskallettava ottaa riskejä ja tehdä valintoja, jotka tuntuvat pelottavilta tai epävarmoilta. Jos nykyinen elämäntilanne ei tyydytä, niin silloin on otettava itseä niskasta kiinni ja asetettava elämälle uusi suunta.

 

Minulle on nyt moneen otteeseen sanottu, kuinka rohkea olen, kun uskallan jättää taakseni kaiken tutun ja turvallisen. Jättää taakseni uran, joka voisi kantaa pitkälle. Mutta itse en näe tätä niinkään rohkeuden osoituksena, vaan enemmänkin tarpeena. Tarpeena kokea ja elää – kasvaa ihmisenä ja kulkea kohti sitä henkilöä, joka haluan tulevaisuudessa olla. On totta, etten tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja on totta, että joskus minuakin pelottaa. Olisihan se hullua heittää järki täysin romukoppaan. Mutta silti, kaiken sen epävarmuuden seasta nousee tunne siitä, että elämä kyllä kantaa.

 

Uskon vahvasti siihen, että elämässä saa kaiken tarvitsemansa, kunhan vain osaa ja uskaltaa pyytää. Ihmisen mielessä piilee valtava voima ja kun sen valjastaa oikein, ei oikeastaan voi muuta kuin onnistua. Ehkä tie maaliin ei ole yhtä suoraviivainen kuin alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta eihän elämä koskaan mene täysin niin kuin Strömsössä. Välillä tulee mutkia matkaan, mutta mitä sitten? Se on vain elämää ja elämä jatkuu, vaikka itse päättäisikin jäädä tuleen makaamaan.

 

Minusta ei ehkä tule suuryrityksen HR-vaikuttajaa vielä moneen vuoteen, mutta minä itse valitsin astua pois tuosta asetelmasta ja kääntää katseeni toiseen suuntaan. Minä valitsin toisen tien ja tämän valinnan kanssa minun on nyt elettävä, toipa se sitten eteeni risuja tai ruusuja. Samalla tavalla minä valitsen olla onnellinen. Olen onnellinen herätessäni Aasian suurkaupungin hälinään ja olen onnellinen nukahtaessani kaskaiden siritykseen sademetsän siimeksessä. Olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus matkustaa ja kehittää itseäni, vaikka samalla tulevaisuus näyttääkin epävarmalta. Epävarmuudesta huolimatta valitsen olla onnellinen ja näin toivon Sinunkin tekevän. Toivon, että teet päivittäin valintoja, jotka vievät Sinua kohti omia tavoitteitasi ja päämääriäsi. Kun seuraavan kerran nouset sängystä väärällä jalalla ja peilistä katsoo vieras ihminen, muista, että Sinulle on annettu vapaus ja valta valita.

 

Namaste.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Kategoriahaku
Please reload

Arkisto
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now