• Grey Facebook Icon

© Copyright PureBeing 2019.

February 25, 2019

August 29, 2018

November 2, 2017

Please reload

Viimeisin postaus

Kun kroppa pettää

Olen pyöritellyt tätä tekstiä päässäni jo useita kuukausia, itseasiassa vuosia, mutta vasta nyt, kolmenkymmenen ikävuoden kynnyksellä, koen olevani valmis saattamaan sen päivänvaloon. Nyt minulla on vihdoin kanava, minkä kautta haluan tarinani jakaa ja toivon, että tämän myötä ymmärrätte valmennusfilosofiaani paremmin. Haluan myös tämän tekstin myötä haastaa jokaista pohtimaan omaa elämäntyyliään, ruokatottumuksiaan sekä tapaansa johtaa itseään ja omaa tekemistään.

 

Minun tarinani.

 

Opiskelin niihin aikoihin ensimmäistä kaupallisen alan tutkintoani ja olin hiljattain palannut takaisin Suomeen viiden kuukauden opiskelijavaihdon jälkeen. Elämässäni tapahtui tuona kyseisenä vuonna suuria muutoksia, eivätkä kaikki niistä olleet positiivisia.

 

Ero silloisesta poikaystävästä oli kova isku vasten kasvoja – ei niinkään itse suhteen loppumisen vuoksi, vaan sen jättämän tyhjiön takia. Olin suunnitellut koko elämäni valmiiksi. Oli omistusasunto ja unelma täydellisestä tulevaisuudesta. Kuinka typerältä tuo kaikki nyt kuulostaakaan, mutta silloisen minäni maailma romuttui, kun elämä ei yllättäen mennytkään niin kuin olin odottanut. Tästä alkoi ajanjakso, jonka aikoinaan nimesin surkeiden sattumusten summaksi.

 

Olin aina ollut urheilullinen, mutta eron jälkeen treenasin kuin järkensä menettänyt. Yritin väkisin tukahduttaa pahan olon olemalla koko ajan liikkeessä ja noudatin ”super-terveellistä” maitorahka-ruokavaliotani pilkun tarkkaan, jotta tuntisin kontrolloivani edes jotakin elämäni osa-aluetta. Söin kyllä kulutukseeni nähden riittävästi, mutta ravinto oli minulle vääränlaista.

 

Viikonloppuisin kävin juhlimassa entistä useammin, eikä kroppani saanut kaipaamaansa lepoa, vaan kävi jatkuvasti ylikierroksilla. Olin stressitilassa niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta en kuunnellut kehoni viestejä, vaan puskin eteenpäin entistä kovemmalla vauhdilla. Kuvittelin eläväni terveellistä elämää, vaikka totuus olikin jotain aivan muuta. Lopulta kroppa sanoutui irti.

 

Kun pää ei osannut tehdä oikeaa päätöstä ja hiljentää tahtia, keho päätti tehdä sen puolestani.

 

Kilpirauhasvaivat ovat olleet viime aikoina paljon tapetilla, mutta harvemmin kuulee puhuttavan vatsan ja suoliston ongelmista. Omalla kohdallani oireet alkoivat täysin yllättäen ja todella rajuina. Sain selittämättömiä vatsakramppeja, jotka saattoivat pahimmillaan jatkua koko päivän ja yön. Kipu oli ajoittain niin kovaa, etten kyennyt tekemään muuta kuin makaamaan sohvalla sikiöasennossa ja pidättelemään kyyneleitä.

 

Olen lapsesta saakka ollut herkkävatsainen, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Jokainen päivä oli selviytymistä. Myös syöminen alkoi olla haastavaa, sillä koskaan en voinut tietää, milloin seuraava kramppi iskisi – ja nehän iskivät lopulta jokaisen aterian jälkeen, riippumatta siitä, mitä pistin suuhuni. Ystäville en tietenkään voinut kertoa koko totuutta ja tämä hankaloitti elämääni entisestään. Ei ole helppoa selittää, miksi alkoholi ei enää maistu entiseen malliin tai miksi juhliminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle... 

 

Juoksin lääkärissä yhtenään ja vaikka minua tutki vatsan- ja suoliston vaivoihin erikoistunut spesialisti, ei hän osannut antaa minulle minkäänlaista vastausta tai helpotusta oireisiini. Avuksi määrättiin milloin happosalpaajaa, milloin kovaa kipulääkettä, joka ei kuitenkaan vienyt kipua mennessään. Kun mitään poikkeavaa ei löytynyt, totesi lääkäri lopulta, ettei osannut enää auttaa. Että minun tulisi vain oppia elämään kipuni kanssa…

 

"Ihminen ymmärtää terveyden todellisen merkityksen vasta, kun sen menettää."

 

Näihin aikoihin olin henkisesti todella lopussa. Uskon, että ihminen ymmärtää terveyden todellisen merkityksen vasta, kun sen menettää. Lääkärin sanat polttivat kuin suola haavoissa, mutta en suostunut tyytymään kohtalooni. Oli oltava joku keino lieventää kipua. Ryhdyin itse keräämään tietoa minua vaivaavista oireista ja yllättäen löysinkin paljon samankaltaisten ongelmien kanssa painivia hengenheimolaisia Internetin ihmeellisestä maailmasta.

 

Ensimmäisenä jätin pois gluteiinin ja maitotuotteet. Minulta oli toki lääkärissä jo testattu niin keliakia kuin laktoosi-intoleranssikin, mutta kumpaakaan ei oltu tutkimuksissa havaittu. Muutos tuntui kuitenkin tuovan helpotusta oireisiini, mutta vasta kun ymmärsin jättää pois myös prosessoidun ruuan sekä erityisesti palautusjuomanani käyttämän, keinotekoisella makeutusaineella makeutetun heraproteiinin, lähti paraneminen todella käyntiin. Muutos parempaan ei tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan vei aikaa ja raastoi hermoja. Se kuitenkin kannatti, sillä oloni koheni ja saatoin taas nauttia ruuasta ilman sitä seuraavien kipuaaltojen sarjaa.

 

Ruokavalion puhtaus ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, mikäli mentaalinen puoli ei ole mukana muutoksessa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa itsensä ja olosuhteiden hyväksymistä. Mindfulness, jooga ja rehellisyys itseäni kohtaan saivat minut lopulta pysähtymään myös henkisellä tasolla. Saatoin vihdoin päästää irti ikuisen suorittajan roolistani ja myöntää, ettei aina tarvitse olla täydellinen. Että joskus on ihan ok olla vain minä – ja se riittää.

 

Mennyttä emme voi muuttaa ja tulevaisuutta emme voi ennustaa.

 

Siksi ihmisen on hyvä elää tässä hetkessä – ei menneessä, eikä tulevassa, vaan keskittyä siihen mitä on nyt ja olla siitä kiitollinen. Kun luovuin näistä omien ajatusteni muodostamista kahleista, olin vapaa tavalla, josta en ollut aikaisemmin osannut edes unelmoida. Surkeiden sattumusten summasta syntyikin jotain hienoa – olin kaiken kaaoksen keskeltä löytänyt itseni.

 

Nykyisin noudatan arjessa pääosin gluteiinitonta ja maidotonta ruokavaliota, mutta en ole niiden suhteen täysin ehdoton. Tärkeämpänä koen ruoan puhtauden ja luonnollisuuden. Haluan tietää, mistä ruokani on peräisin ja suosin luomua aina, kun budjetti sen sallii. Uskon myös kasvispainotteisen ruokavalion olevan hyväksi kehollemme, mutta syön silti ajoittain lihaa. Tiedän kokemuksesta, että ehdottomuus harvoin toimii pitkällä tähtäimellä.

 

Kun ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja oppii rakastamaan itseään, hän ryhtyy automaattisesti tekemään valintoja, jotka tukevat hyvinvointia. Siksi haluan omien asiakkaitteni kanssa painottaa oman kehon kuuntelua. Mikään ei ole yhtä toimiva hyvinvoinnin mittari kuin oma keho ja tämä pätee niin ruokaan ja treeniin, kuin myös henkiseen hyvinvointiin.

 

Kun nyt kirjoitan tätä tarinaa, minua hämmentää edelleen yksi asia. Minua hämmentää ja suututtaa, miksi lääkärini ei passittanut minua aikoinaan ravitsemusterapeutille. Miksi hän ei edes maininnut sellaisesta mahdollisuudesta? Olisin ehkä säästynyt monilta kyyneleiltä. Toisaalta, olisinko nyt tässä pisteessä, jos näin olisi käynyt? Olisinko ryhtynyt opiskelemaan lisää ravitsemuksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista? Loppujen lopuksi olen kiitollinen lääkärilleni, sillä tietämättään hän esitteli minut elämäni tärkeimmälle henkilölle – minulle itselleni.

 

"Mikään ei ole yhtä toimiva hyvinvoinnin mittari kuin oma keho."

 

Niin sanotun tarinani opetus on siinä, että ihmisen tulisi aina kuunnella omaa kehoaan ja sen kertomia viestejä. Kehomme on viisas kokonaisuus ja kun sitä opettelee ymmärtämään, kykenee voimaan paremmin – niin fyysisellä, kuin myös henkisellä tasolla.

 

Toivon, että kertomukseni avasi omaa taustaani ja että tämän luettuasi ymmärrät kuunnella omaa kehoasi paremmin, kuin mitä minä aikoinani ymmärsin. Olemme loppupeleissä itse vastuussa omasta elämästämme ja meillä on valta tehdä siitä joko äärimmäisen ihanaa tai äärimmäisen haastavaa. Valinta on meidän.

 

Namaste.

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Please reload

Kategoriahaku
Please reload

Arkisto
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now